TAG einunddreißig minus vierzehn - Zeit ist Geld

"Meiän vaarallisin eläin on villisika. Oikeesti. Se on tosi vaarallinen, sit pitää vaan juosta lähimpään puuhun ja jump. Just like you have never jumped before."

Mä en pidä puluista, en suomalaisista enkä saksalaisista. Aina ne yrittää lentää mua päin ja aina ne näyttää tosi ärsyttäviltä. Mut näin yhtenä päivänä, kun joku mies potkaisi pulua naamaan. Se tuntui pahalta.

Töissä on tehnyt lastenlehti-taittoja ja inDesign-harjoituksena suunnitellut omaa lehteä. Joka on oikeesti hankalaa mut tajuttoman mielenkiintosta! Alusta loppuun yksin, saa olla oman lehtensä herra/rouva/herr/madam! 

Työpaikan pienemmän henkilöstöravintolan kokki ei puhu englantia. Se kirjoittaa mulle hinnan paperille, jos kysyn jostain tuotteesta. Se hymyilee iloisesti ja puhuu mulle pitkiä lauseita saksaksi. Mä vastaan sille englanniksi, tai kansainvälisesti hymyllä. 

Perjantaina tavoista poiketen otin ihan kunnon ruokaa (yleensä oon vähän ollut epätyytyväinen tarjolla oleviin ruokavaihtoehtoihin), koska heti kun saavuin kanttiiniin - kokki tuli tiskin toiselle puolelle, viittoi mua luokseen, osoitti tarjolla olevaa ruokaa ja sanoi: "FISH!!! FISH!!! AUS FINNLAND, AUS FINNLAND!"

Toimivin myyntipuhe ikinä.

Mulla loppu kärsivällisyys saksankieliseen inDesigniin. Se turhautuminen, jota se aiheutti mulle, oli väsyttävää. Tieto siitä, että osaisit tehdä ne kaikki tarvittavat asiat ihan kymmenessä minuutissa, ongelmitta ja ilman google translatea, oli väsyttävää.

Sain screenshotit englanninkielisistä menuista, tulostin ne, ja laitoin käännökset paperille. Ei tää vieläkään ihan ongelmitta toimi, mut tästä se lähtee. Ainaki tiiän et datei on file. Juuh,

Mun pienellä to do-listalla (jota ei oikeestaan oo fyysisesti olemassa, eikä oikeesti henkisestikään olemassa, yolo) oli nähdä Rhein illalla. Se oli oikeesti kaunista ja vielä henkeäsalpaavampaan kuin päivällä. Kaunis, kaunis, kaunis. Schön. 

Käytiin Janin kanssa ilalla Rheinin rannalla olevassa pienessä ravintolaveneessä. Ei me syöty tosin, kunhan käytiin istumassa ja juomassa kylmiä juomia - koska siellä oli kuuuuuuuma. Suunniteltiin seuraavan päivän Kölnin matkaa, sitä varten olikin jopa to do-lista.

Köln oli kaunis ja kirjaimellisesti miljoonakaupunki. Düsseldorf tuntui mulle isolta, mutta lähtiessä, kun Jan sanoin mun nähneen nyt n. 2% Kölnistä. Tajusin, et se on iso paikka. Se on kaks kertaa Helsinki - ainakin asukasluvultaan. 

Mut olin surullinen, ku tajusin, ettei me ehitä käydä suklaamuseossa. Ei sit. Kuulemma ois ollu suklaasuihkulähde ja vaikka mitä.

Kolme huomionarvoista asiaa, ja kysymystä:

1. Miksi saksalaisilla on eläintarhoissa jääkarhuja ja pingviinejä. Mielestäni ne kuuluu enemmän meille.

2. Autobahn, voi apua.

3. Saksalainen "Haluatko miljonääriksi" on ehkä paras mahdollinen tapa oppia saksaa. Ja saksalainen tv muutenkin. Like for real.