Se oli Saksa, se oli Düsseldorf, se oli kuukausi työharjoittelua. Se oli kaunista, hyvää ja se oli uutta.
Nyt istun kotona, keittiön pyöreän pöydän ääressä, kännykkä vieressä ja whatsapp-viestit saapuilee. Suomalaisilta ja saksalaisilta. Tervetuloa, tervemenoa.
En oo ollut Suomessa vielä vuorokauttakaan. Toisen Stadin ammattiopiston toimipaikan pojat soittivat Kölnistä; "no miten menee Düsseldorfissa?" "no siten, että oon jo kotona Suomessa".
Jaettiin ajatuksia ja onnistumisia.
Vikana päivänä mä kävelin ja katsoin. Hengitin vielä Altstadtia ja kävelin niinsanotusti tois puol' jokkee.
Lentokoneen noustessa haukoin henkeä, koska Saksa oli kaunis. Äiti äiti, etkö sä nää - tästä mä tykkään ja tänne mä jään.
Tai ainakin: tänne mä palaan. Se on fakta.
